Kylmähän sitä aamulla oli, mutta olin ilahtunut potkukelkkailijoiden määrästä lähtöviivalla.
Ensimmäisellä kierroksella kärki kolmikkoon erottuivat Pesälä, Vierikko, minä.
Heti kisan alkukierroksilla Vierikon meno näytti tahmealta, joten päätin heti taktikoida. Peesasin Hannua ja annoin Matin karata meiltä noin 50 metriä. Ja reitin hitaimman mutkan jälkeen ampaisin Vierikon ohi ja ajoin Pesälän hetkessä kiinni. Tämä onnistui ja jatkoimme Matin kanssa matkaa kahdestaan kunnes 12 kierroksella Vierikon selkä alkoi näkyä edessämme.
Katso kuva SS:n galleriasta.
Tässä vaiheessa tein arviointivirheen joka sitten näkyy lopputuloksissa. Ajattelin, että nyt kun ampaisen irti Pesälästä, hän jäisi Vierikon kanssa potkimaan loppumatkan ja minä saisin nautiskella yksin kärkipaikasta maaliin asti. Näin tein, sanoen ylimielisesti Matille ohittaessa, että ”Nyt minä lähden”. Jätin Matin taakseni ja ohitin Hannun kierroksella. Suunnitelmani ei kuitenkaan toiminut. Sillä puoli kierrosta ohituksen jälkeen sain huomata Vierikon saaneen kehonsa käyntiin ja hän pyyhälsi potkukelkallaan vauhdilla ohitseni ja olimme kaikki kolme jälleen samalla kierroksella. Olin irtiotossani saanut eroa melkein minuutin ja ajattelin tämän riittävän maaliin asti.
Ongelmat minulla alkoivat 5 kierrosta eli 20 km ennen maalia. Kisan alussa suojalasini olivat jämähtäneet jäähän ja olin jatkanut matkaa lasit otsalla. Vasemman silmän näkymä muuttui sameaksi ja oikean silmän silmäripset alkoivat jäätyä kiinni enkä nähnyt kunnolla eteeni. Muutaman kerran puolisokeana hortoillessani kelkan jalas tökkäsi railoihin, mutta pysyin kuitenkin pystyssä. Yritin lämmittää silmiäni käsilläni ja huollosta saamallani lämpimällä juomapullolla, mutta turhaan.
Katso kuva SS:n galleriasta. Näin edetessä aikaa tuhraantui kuitenkin niin, että 2 kierrosta ennen maalia Matti pyyhälsi jälleen ohitseni. Tämä tosin helpotti minun matkaani kun nyt oli edessä hahmo jota pystyi seuraamaan.
En vielä tässäkään vaiheessa ollut huolissani voiton suhteen vaan ajattelin, että kunhan viimeisellä kierroksella saan maalin näkyviin niin spurttaan sitten voittoon. Toisinhan tässä kuitenkin kävi, Pesälä aloitti pitkän kirinsä noin puolikilometriä ennen maalia ja minä seurasin kun hai laivaa. Noin 100 metriä ennen maalia näin maalivaatteen joten yritin päästä Matin rinnalle ja ohi, mutta liian myöhään. 20 metriä ennen maalia nostin selkäni ylös ja ajattelin miten tyhmä taas olinkaan ollut. Voittaja käytti matkaan aikaa 3.28.13 ja minä sekunnin enemmän.
Lainatakseni Andre Agassin sanoja: ” Voittamisen riemu on pienempi kuin häviämisen tuska, eikä hyvä tunne kestä yhtä kauan kuin paha.”
Pettyksen kyyneleetkö ?
Minun on myönnettävä, että Pesälän Matti on voittonsa ansainnut. Sillä hän teki kilpailun aikana kärjessä töitä ¾ kilpailun matkasta ja näytti, että tälläkin kertaa kokemuksen voiman.
Maaliin tulon jälkeen saimme katsojilta ja järjestäjiltä kiitosta siitä, että olimme järjestäneet mielenkiintoisen kilpailun. Samalla saimme potkukelkkailun pariin ainakin yhden uuden harrastajan. Hän oli seurannut kamppailuamme voitosta kotinsa ikkunasta ja muutama tunti myöhemmin hän oli uuden Kickspark –potkukelkan onnellinen omistaja.
Itselläni matka jatkui silmäkipujen seurauksena KYSsiin, josta illalla kello kahdeksan jälkeen pääsin palkintojen jakoon merirosvon näköisenä, silmälappu vasemman silmäni päällä. Lääkärin diagnoosi oli, että silmäni eivät olleet paleltuneet vaan ne olivat kuivuneet kovasti viimassa.
Puikkarissa suorittettu palkintojenjako ja illanvietto jäi minun osaltani lyhyeksi. Susu tuli siskonsa tuomana kyyditsemään minut kotiin.
